Suosi suomalaista, vaikka se tehdäänkin Aasiassa, kehottaa Haltin toimitusjohtaja Martti Uusitalo
lehtihaastattelussaan(*. Aiheena on Puhtaat vaatteet –kampanjan
julkistama selvitys, jonka mukaan Halti ei valvo käytännössä juuri
mitenkään Kiinassa ja Vietnamissa tehtyjen vaatteidensa eettisyyttä.
FinnWatchin
tuottama selvitys perustuu yritysten itsensä antamiin tietoihin ja
vastauksiin. Niinpä Uusitalolla ja toisella haastatellulla, Halosen
toimitusjohtajalla Pekka Halosella onkin ollut ilmeisen epäkiitollinen tehtävä selittää, etteivät asiat ihan niin kehnolla tolalla olekaan.
Valitettavasti
selitykset saavat vaateyrittäjät näyttämään siltä, että heidät on
yllätetty kiusallisesti housut kintuissa. Muuten kai tunnettujen
yhtiöiden ykkösmiehet eivät voisi päästää suustaan niin pulskia
sammakoita kuin he Aamulehden tentissä tekevät.
Uusitalo
ilmoittaa, että Haltissa kyllä tiedetään, mitä heidän käyttämiensä
tehtaiden tuotantolinjalla tapahtuu. ”Puutumme aina, jos tehtaassa
paljastuu väärinkäytöksiä”, hän vakuuttaa. Halti ei toimitusjohtajan
mukaan puutu tehtaiden palkkoihin, mutta valitsee kuitenkin tehtaat
”niin, että ne noudattavat minimipalkkoja”.
Miten tuo kaikki on
mahdollista, jos Halti ei tee lainkaan omia eettisyystarkastuksia eikä
kuulu mihinkään ammattimaisesti tarkastuksia tekevään kansainväliseen
verkostoon? Telepatiallako?
Kiinassa lukemattomat tehtaat ovat jääneet
kiinni kaksinkertaisesta palkka- ja työaikakirjanpidosta. Niin Kiinan
kuin Vietnaminkin vaatetustehtaissa on erittäin tavallista, että
laillisen minimipalkan tasolle yltää vain tolkuttomalla määrällä
ylitöitä, joita ei kirjata ylitöiksi. Mutta Haltia nämä ongelmat eivät
jostain oudosta syystä koske, vaikka tehtaissa tehdään vain
laaduntarkastuksia.
Halosen toimitusjohtaja tähdentää
olleensa rehellinen, kun kertoi tutkijalle yrityksensä yhteyksistä
kenraalijuntan Burmaan. ”Kaikki eivät vastaa yhtä rehellisesti”, Pekka
Halonen arvioi. Burmasta Halonen hairahtui toimitusjohtajan mukaan
hankkimaan, koska kaikkea ei voi tietää ja kun ”suomalainen
tavarantoimittaja sanoi, että siellä on siistit ja hyvät tehtaat”.
Kansainvälinen työjärjestö ILO antoi vuonna 2000 kuuluisan suosituksensa, jonka mukaan
talousyhteistyötä sotilasjuntan hallitseman Burman kanssa tulee
välttää. Erityisesti tämä koskee Burmassa urakoivia tai siellä tavaraa
teettäviä yhtiöitä, koska niiden tuottamat rahavirrat pönkittävät
vääjäämättä kenraalien ja heidän lähipiirinsä valta-asemaa.
Onko
siis ymmärrettävä, että kesti kymmenen vuotta, ennen kuin tieto ILO:n
suosituksesta ja Burman oloista kantautui myös suomalaisen muotiyhtiön
korviin? Ja miten pitäisi tulkita sitä, että Halosen tuotepäällikkö
muistaa Burma-hankinnan taustat tässä lehdessä eri tavalla kuin
toimitusjohtaja Aamulehdessä?
Tietoa Burman tilanteesta on
ollut saatavilla internetin hakukoneista muutamalla napin
painalluksella. Tutkimuslaitokset ja -verkostot ovat tuottaneet läjäpäin
raportteja vaatetusalan työoloista ja palkkatasosta Aasian maissa ja
esimerkiksi lasten työnteosta Kiinassa – ilmiö jota kumpikaan
toimitusjohtaja ei ole itse havainnut.
Ratkaisevaa on se,
päättääkö yritys paneutua taustoihin ja varaako se riittävästi
resursseja eettisyytensä parantamiseen ja edes jossain määrin uskottavan
valvonnan toteutukseen. Se on pitkä tie, ja pienelle perheyhtiölle
tietenkin vaikeampi kuin kansainväliseksi brändiksi pyrkivälle
olympiajoukkueen vaatettajalle. Mutta yritysjohtajien kommenteista voi
päätellä, että kumpikaan ei ole ottanut edes ensimmäistä askelta. Ei
vaikka Martti Uusitalo julistaakin, että ”jokaiselle itseään
kunnioittavalle brändille eettinen uskottavuus on yhtä tärkeää kuin
laatu”.
Halosen toimitusjohtaja todistaa rehellisyytensä
kertomalla, miksi yhtiö ei ole liittynyt mihinkään kansainväliseen
valvontajärjestelmään: ”Ne maksavat tehtaille aika paljon.”
Kansainvälisen
hiihtoliiton FISin hallitukseen vastikään pyrkinyt Martti Uusitalo taas
pesee yhtiönsä kädet näin: ”Eihän omista lapsistakaan aina tiedä, missä
he menevät”.
*) Toimittaja Annina Huhtalan tekemä haastattelu Aamulehdessä 11.4.2010
_____________________________________________________
Julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehdessä toukokuussa 2010
