perjantai 15. lokakuuta 2010

Köyhin kantaa riskin

”Mitä pahaa ne thaimaalaiset ovat teille tehneet?”, kysyy tunnettu marjayrittäjä puhelimessa.

Arvaan, että kyse on haastattelumatkasta, jonka thaimaalainen tutkija teki elo-syyskuussa pohjoisen Suomen marjaleireissä. Kahden viikon retki vahvisti, että Thaimaasta Suomeen lennätetyt poimijat ahkeroivat oloissa, joissa useimmat suomalaiset eivät mistään hinnasta suostuisi työskentelemään.

Tarjolla on järjettömän pitkiä työpäiviä ja alkeellinen majoitus keskellä ei mitään, vapaapäiviä vähän tai ei lainkaan. Kotiin viemisiksi saa tuurista ja säistä riippuvan summan euroja, osa ei saa rahaa ollenkaan, osa saa pelkät velat.

Kuulostaako houkuttelevalta?

”Me kun emme tahdo mitään muuta kuin hyvää näille poimijoille ja heidän perheilleen”, marjayrittäjä sanoo loukkaantuneen kuuloisena.

En epäile hänen sanojaan. Mukavana miehenä tunnettu yrittäjä on väleissä väkensä kanssa. Ilmeisen vilpittömästi hän uskoo olevansa poimijoille myös jonkinlainen hyväntekijä. Hänhän on järjestänyt köyhille maalaisille Suomeen keikan, jolta moni voi palata kotiin mukavan rahasumman kanssa, ellei suorastaan upporikkaana.

Ja onko se väärin, että näin saadaan luonnonmarjat talteen metsistä, kuluttajille kotimaisista raaka-aineista tehtyjä tuotteita ja teollisuuteen työpaikkoja?

Eipä tietenkään se olisi väärin, jos kaikki sujuisi kuten haavekuvassa. Paha vain, ettei järjestely takaa ihmisarvoista työtä eikä säädyllistä ansiota läheskään kaikille poimijoille, olivat nämä kuinka ahkeria hyvänsä. Järjestely kaataa marjateollisuuden raaka-ainehankinnan suurimmat riskit kokonaan poimijoille, tuotantoketjun alimmalle ja köyhimmälle portaalle. Se muuttaa marjanpoiminnan työnteosta pakkoyrittäjyydeksi – malli jota on tarjottu jo muuallekin Suomeen.

Jos marjanpoimijoita koskeva järjestely nykymuodossaan yleistyy, se leviää pian uusille aloille. Ahneet välikädet ja työvoimajobbarit saavat lisää pelitilaa ja heidän jälkensä voivat johtaa hyvinkin sameille vesille.

Marjayrittäjä väittää, että thaimaalaisille poimijoille tehtiin vahinkoa, kun marjastajien puheille lähetettiin tutkija ja tuloksia julkistettiin. (* Keskusteluhan voi johtaa siihen, että asiaan puuttuu viranomainen tai – mikä pahinta – joku poliitikko.

Toivottavasti niin käy pian. Toivottavasti poliitikot ja viranomaiset esittävät ääneen saman kysymyksen, jonka thaimaalainen tutkija kysyi: ”Miten voi olla mahdollista, että kokonainen teollisuudenala on päässyt rakentamaan raaka-ainehuoltonsa ulkomailta kutsuttavien turistien varaan?”

*) Thaimaalainen tutkija Junya Lek Yimprasert kiersi SASKin toimeksiannosta marjanpoimijoiden leirejä eri puolilla Suomea ja haastatteli poimijoita ja yrittäjiä. Tutkimusraportti antoi karun kuvan poimijoiden työoloista ja tienesteistä.

Mitä yhteistä on burmalaisilla orjatyöläisillä ja Suomessa työskentelevillä marjanpoimijoilla? Lue syksyllä 2009 kirjoitettu kolumni "Vain muutaman mansikan tähden"

__________________________________________________________________
Julkaistu kolumnina Toimihenkilöunionin PRO-lehdessä lokakuussa 2010