tiistai 17. joulukuuta 2013

Vastavoimaa yhtiörahalle



Suositun turistihotellin kulmilla Maputon Karl Marx -kadulla kohoaa jättimäinen rakennustyömaa. Sen betonipilareissa roikkuu punaisia banderolleja, jotka lähempää katsottuna paljastuvat kiinankielisiksi. Kiinalaisella rahalla operoiva yhteisyritys China MZ Lda pystyttää monitoimirakennusta pääkaupungin ydinkeskustaan alueelle, jossa väitetään olevan vanhan keskustan suojelukaava.

Ammattiliitolla ei ole asiaa Karl Marx -kadun työmaalle.
Mosambikissa juuri vieraillut SASKin opintomatkalaisten joukkue ei tehnyt työmaakäyntiä Karl
Marx –kadun rakennustyömaalle. Sinne ei ole asiaa myöskään rakennustyöläisiä edustavalla ammattiliitolla, vaikka maan laki turvaa rakentajille järjestäytymisoikeuden ja liitolle toimintaoikeudet myös työpaikalla.

Kiinalaiset suuryhtiöt voivat olla piittaamatta ammattiliitoista ja Mosambikin työlainsäädännöstä, ammattiliiton edustaja sanoo. ”Jostain syystä” ne ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa, hän lisää.

Enempää selityksiä ei tarvitakaan. Keskustelu valtiojohdon ja suuryhtiöiden salaisista investointisopimuksista jatkuu Mosambikissa sekä julkisesti että pinnan alla. Kukaan ei tunnu tietävän, millaisia etuja ja millaista suojelua millekin yhtiölle on miljoonainvestointien vastalahjaksi tosiasiassa luvattu. Jokainen taas pitää itsestään selvänä, ettei jokaista suurta sopimusta tarkasti valvova presidentti lähipiireineen ole jäänyt nuolemaan neuvottelujen tuloksena näppejään.

Hiili, kaasu, öljy, metsävarat ja muut luonnonrikkaudet ovat houkutelleet Mosambikiin yhä kasvavan määrän ulkomaisia yhtiöitä ja synnyttäneet kymmenittäin miljoonaluokan hankkeita, jopa muutaman  miljardiluokan megaprojektin. Niiden voimalla Mosambikin talouskasvu on jo vuosia ollut eteläisen Afrikan nopeinta. Kasvunumeroista huolimatta maan sijoitus inhimillistä kehitystä mittaavissa indekseissä ei ole rakettimaisessa nousussa, päinvastoin. Merkittävä osa investointien synnyttämästä vauraudesta on valunut ulos maasta. Mosambikiin jäänyt osa taas näyttää nykyisillä ehdoilla hyödyttävän aivan liian harvoja.

Tilanne on tuttu muistakin luonnonvaroiltaan rikkaista kehittyvistä maista. Sitä on yritetty korjata kehitysyhteistyöhankkeilla, joissa rahansaannin ehdoksi on voitu sopia tukku eriarvoisuutta, demokratiavajetta ja korruptiota suitsivia ehtoja. Niiden voima käy kuitenkin vähäiseksi, kun minkä tahansa suuryhtiön kanssa solmittava megaprojekti ylittää loppusummaltaan kymmen- tai satakertaisesti kehityshankkeiden kutistuvat budjetit. Kun jätti-investointi on tarjolla ilman poliittisia ehtoja, kasvaa myös vallanpitäjien halua pyyhkiä pöytää avustajien hyvää tarkoittavilla vaatimuksilla.

Kestävällä tavalla eriarvoisuus voi tietenkin vähentyä vasta, kun kansalaisyhteiskunta maan sisällä kykenee synnyttämään riittävän vahvan poliittisen ja rauhanomaisen muutospaineen. Mosambikissa tuo rauhanomainen muutosvoima voisi hyvinkin olla ammattiyhdistysliike, joka jäsenpohjaltaan kuuluu eteläisen Afrikan vahvimpiin ja jonka toiminnalle maan lainsäädäntö antaa ainakin paperilla pitkälle menevät mahdollisuudet.

Entisen vapautusliikkeen ja nykyisen valtapuolueen lapsena syntynyt ammattiyhdistysliike on jo jonkin aikaa pyrkinyt eroon vanhasta talutusnuorastaan. Se on ottanut etäisyyttä maan hallituksen tapaan tehdä poliittisia päätöksiä ja vaatii julkisesti lisää läpinäkyvyyttä suuryhtiöiden kanssa tehtäviin investointisopimuksiin. Se haluaa pääsyn myös niille työmaille, jotka ”jostakin syystä” ovat vielä ammattiliitoilta kiellettyjä.

Tätä kehityskulkua myös suomalaisten ammattiliittojen on syytä tarkasti seurata ja olla sitä mahdollisuuksiensa mukaan tukemassa. Onhan Mosambikin luonnonvarojen ääreen pyrkimässä myös suomalaistaustaisia yhtiöitä.

-------------------------------------------------
Teksti on julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehden pääkirjoituksena 13. joulukuuta 2013