Pallo maalissa Brasiliassa?

Brasilialaiset ammattiliitot ennakoivat pian alkavia jalkapallon maailmanmestaruuskisoja seremonialla,  jonka keskiössä ovat kisapyhättöjä pystyttäneiden rakentajien työolot. Salvadorissa, Bahian osavaltiossa maalis-huhtikuun vaihteessa järjestettävä tapahtuma summaa, miten rakennusalan ammattiliitot ja niiden kansainväliset kumppanit ovat onnistuneet omassa, jo neljä vuotta kestäneessä hyökkäys- ja puolustuspelissään. Sen tavoitteena on ollut varmistaa, että MM-kisojen rakentajat voisivat tehdä työnsä säällisissä työoloissa ja elämiseen riittävällä palkalla.

Myös Suomesta rahoitusta saanut kampanja* pystyy osoittamaan useita kouraantuntuvia tuloksia. Neljän vuoden aikana Brasilian rakennusalan ammattiliittoihin on liittynyt joukoittain uusia jäseniä. Kasvaneen voimansa ansiosta liitot ovat kyenneet neuvottelemaan rakentajille tuntuvia palkankorotuksia ja parannuksia työehtoihin. Ne ovat kouluttaneet mittavan joukon työsuojeluvaltuutettuja ja painostaneet rakennusyhtiöitä toteuttamaan alan kansallisia työturvallisuusmääräyksiä myös käytännössä.

Jalkapallon maailmamestaruudesta pelataan Brasiliassa peräti 12 eri kaupungissa. Kaikissa on toteutettu kisojen takia näyttäviä ja kalliita rakennushankkeita. Ne ovat kasvattaneet alan liikevaihtoa ja työllisyyttä, mutta avanneet myös ovia epäterveille lieveilmiöille.

Soccer City Etelä-Afrikassa. Kuva: Kaisa Tiri.

Juuri siksi ammattiliitot ovat ottaneet kopin urheilun suurkisoista. Massiivisen rakennusbuumin aikana syntyneet työelämän käytännöt tapaavat vakiintua ja levitä myös muille kuin kisastadionien työmaille. On siis kyettävä estämään kisakiireen varjolla tehtävät työolojen huononnukset. On pystyttävä synnyttämään uusia, parempia käytäntöjä, vaikka urheilujuhlan mediahuomiota hyödyntäen.

Jalkapallon käyttövoimaa työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa kokeiltiin edellisen kerran
Etelä-Afrikan MM-kisojen alla. Siellä ammattiliitot onnistuivat parin vuoden kampanjan avulla nostamaan alan palkkatasoa ja parantamaan stadionien rakentajiksi värvättyjen siirtotyöläisten asemaa. Etelä-Afrikasta viestikapula siirtyi Brasiliaan, jossa ammattiliittojen voima on suurempi ja toimintaedellytykset paremmat kuin keskimäärin globaalissa etelässä. Brasiliassa jalkapallojuhlia seuraavat heti vuoden 2016 kesäolympialaiset Rio de Janeirossa. Niiden jälkeen pelin vaikeusaste kasvaa ammattiliittojen kannalta merkittävästi.

Brasilian liitoilta kunnon työn viestikapula siirtyy venäläisille sisarjärjestöille. Sotshin talviolympialaisten rakennusprojekteista kantautuneet tiedot eivät lupaa niille helppoa tehtävää. Liittojen pitäisi pystyä valvomaan työoloja vuoden 2018 jalkapallokisojen rakennustyömailla eri puolilla Venäjää.

Vielä synkempänä kohteena siintää näköpiirissä työntekijöiden oikeuksia häikäilemättä polkeva Qatar. Sen isännöimät kisat ovat vasta kahdeksan vuoden kuluttua, mutta jalkapallostadionien rakennustyömailla lasketaan jo ruumiita. Ei ole tiedossa, montako lisää tarvitaan, ennen kuin kisaoikeudet omistava kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA laskeutuu alas tornistaan ja myöntyy ammattiliittojen vaatimukseen: ei uusia kisoja ilman takeita työntekijöiden oikeuksista.     

 

*) Rakennusalan kansainvälisen ammattiliiton BWI:n Decent Work -hanketta Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa ovat Suomesta tukeneet SASK ja Rakennusliitto. Reilulla pelissä kohti jalkapallon MM-kisoja - lue lisää hankkeista SASKin kotisivulta...

Teksti on julkaistu pääkirjoituksena SASKin Työmaana maailma -lehden numerossa 1/2014

Keltaisia liittoja ja työtätekeviä köyhiä

Nokian eläessä nousubuumiaan yritin yhdessä Metalliliiton tutkijan kanssa päästä vierailemaan yhtiön kännykkätehtaalle Meksikossa. Järjestely eteni takkuisesti, ja lopulta vierailu peruuntui kokonaan, vaikka olimme jo matkustaneet varta vasten Reynosaan Yhdysvaltain rajan pintaan.  Ammattiliiton puheenjohtaja tuli tapaamaan meitä linja-autoaseman kuppilaan ja selitti, että tehtaalle ei pääsekään. Siellä on yllättäen inventaario.

 Yritimme kysellä työoloista ja ammattiliiton toiminnasta, mutta miehen antamat tiedot olivat laihempia kuin meksikolainen kahvi, joka on todella laihaa. Syynä ei ollut kielitaidon tai ymmärryksen puute. Kävi vain ilmeiseksi, ettei Nokian tehtaan ay-johtajaa kiinnostanut vähääkään yhteistyö alan suomalaisten sisarjärjestöjen kanssa.

Syy selvisi vuosia myöhemmin, kun SASK teetti tutkimusraportin Reynosan tehtaan työoloista.  Paljastui, ettei tehtaalla mitään oikeata ammattiliittoa koskaan ollutkaan. Sen sijaan palkoista neuvotteli ja työehdot sopi tehtaan johdon perustama keltainen ammattiliitto, jonka keulamiehet olivat hekin työnantajan valitsemia.

Samanlaisia ”ammattiliittoja” on Meksikon työelämä täynnä. Niillä on edelleen vahva asema muuallakin Latinalaisessa Amerikassa.
Keltaisia liittoja on runsain mitoin myös Aasiassa, esimerkiksi Bangladeshin vaatetehtaissa. Ne ovat tehtailijoiden keino ehkäistä vapaan ja työntekijöitä aidosti edustavan ammattiliiton pääsy työpaikalle. Niiden avulla yritys turvaa työrauhan, pitää kurissa palkkatason nousun ja osoittaa ulkopuolisille, että laillista järjestäytymisoikeutta kyllä kunnioitetaan. Sillä ei ole merkitystä, etteivät työntekijät usein edes tiedä kuuluvansa ammattiliittoon.

Onneksi me vahvasti järjestäytyneet suomalaiset olemme turvassa keltaisten liittojen tartunnalta. Vai olemmeko?

Kotimaisen esimerkin tarjoavat mainoslehtisten jakelijat. He tekevät työtään kappalehinnalla, kenties pienemmällä ansiotasolla kuin mikään muu ryhmä Suomessa. Arviolta 2-4 euron tuntiansion jakelijoille on neuvotellut Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry, joka nimittää tekemäänsä sopimusta työehtosopimukseksi.

Mainosjakajien sopimuksissa ei määritellä minkäänlaista työaikaa. Itse etujärjestökin on alan työnantajien alullepanema. Mutta niin vain Helsingin käräjäoikeus katsoo, että mainosten jakelijoilla on nyt laillinen työehtosopimus, jonka yli Posti- ja logistiikka-alan ammattiliitto PAU ei voi omalla työehtosopimuksellaan kävellä.

Suomalaisia työehtosopimuksia ja niiden yleissitovuutta pidettiin pitkään perälautana, joka takaa säälliset ansiot ja työehdot kaikille työntekijöille. Siis myös niille, joiden tietämättömyyttä tai elämäntilannetta työnantaja voisi muuten käyttää hyväksi työehtoja polkeakseen.

Pätkätyöt, ketjutus ja vuokratyöjärjestelyt ovat jo poranneet kosolti reikiä vanhaan perälautaan. Ne kaikki ovat alun perin maailmalla kokeiltuja käytäntöjä, joita vastaan globaalin etelän ammattiliitot ovat pitkään kamppailleet. Ne ovat myös omalta osaltaan kasvattaneet Suomessa yhteiskuntaluokkaa, joka maailmalla tunnetaan nimellä working poor – työtätekevät köyhät.

Mainosjakajien keltaisen ammattiliiton avulla perälautaan on aukeamassa uusi aukko. Siitä putoaa alas työntekijäryhmä, joka saa laillisen ja sopimuksella vahvistetun oikeuden tehdä työtä palkalla, jolla ei mitenkään voi tulla toimeen.

Teksti on julkaistu kolumnina Ammatissa PRO -lehden numerossa 2/ 2014


Päivitys: Hovioikeus kumosi kesäkuussa 2015 käräjäoikeuden päätöksen ja linjasi, ettei SME:n mainosjakajille tekemää sopimusta voi pitää yleissitovana työehtosopimuksena. Ammattiliitto PAU:n vireille paneman prosessin tuloksena jakeluyhtiöt oivat joutuneet maksamaan jakelijoilleen tuhansien eurojen palkkasaatavia viivästyskorkoineen. Lue uutinen...