Jalkapallon MM-kisojen avauspotkuun São Paulon stadionilla Brasiliassa lasketaan enää päiviä, pian tunteja ja sekunteja. Samaan aikaan raksuttaa toinen mittari, jonka mittayksiköt ovat paljon synkempiä.
Montako nepalilaista tai intialaista siirtotyöläistä ehtii
kuolla kuumuuteen, onnettomuuteen tai hoitamattomaan vammaan, ennen kuin
jalkapallokisojen avauspotku heidän rakentamallaan stadionilla Qatarissa
potkaistaan? Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin viimeisin, ”maltillinen” arvio on 4 000.
Siis
neljätuhatta kuollutta siirtotyöläistä.
Jalkapallon maailmanmestaruuskisat järjestää ja käytännössä
omistaa alan kansainvälinen liitto FIFA. Se valitsee kisojen isäntämaan ja
määrää yksityiskohtaisesti, millaisia standardeja kisojen valmistelussa,
kisapaikkojen rakentamisessa ja kisajärjestelyissä tulee noudattaa. Se myös
rahastaa merkittävän osan kisojen tuotosta.
Demokratia, ihmisoikeudet tai ihmisarvoiset työolot eivät
sisälly FIFAn standardeihin.
Niinpä tulevia Qatarin kisoja rakennetaan nyt järkyttävällä inhimillisellä
hinnalla. Ainakin 900-1200 intialaista ja nepalilaista on jo kuollut Qatarin
rakennustyömailla sen jälkeen, kun maa sai vuoden 2022 kisojen isännyyden. Jos
mikään ei muutu, uhriluku ehtii kisoihin mennessä nelinkertaistua, ITUC arvioi.
Ja nyt puhutaan ”vain” kuolleista, ei sairastuneista, vammautuneista tai palkatta
jääneistä ihmisistä.
Uhrit ovat lähtöisin Nepalista, Intiasta, Sri Lankasta ja
muista köyhistä maista. Qatarin kaasulla ja öljyllä rikastunut eliitti on
tuottanut heidät maahan tekemään kisojen vaatimat rakennustyöt. Ulkoa värvättyä halpatyövoimaa on Qatarissa jo
1,2 miljoonaa, arviolta 85 prosenttia maan väestöstä. Jatkossa maa on aikeissa
tuottaa maahan vielä miljoona siirtotyöläistä lisää.
Lainsäädäntö antaa Qatariin tulleelle siirtotyöläiselle
suunnilleen samat oikeudet kuin orjalle. Hän on täydellisesti työnantajansa
määräysvallassa ja armoilla, vailla oikeutta vaikuttaa omaan elämäänsä - tai
edes oikeutta poistua maasta ilman isäntänsä suostumusta. Etelä-Afrikan ja
Brasilian kisojen alla ammattiliitot pystyivät merkittävästi kohentamaan
kisojen rakentajien työoloja ja palkkausta. Qatarissa mahdollisuutta ei ole,
koska feodaaliaikaa muistuttava lainsäädäntö kieltää siirtotyöläisiä
järjestäytymästä ja estää aidon ammattiyhdistystoiminnan.
Avainasemassa ovat siksi FIFA ja sitä ympäröivä
urheilubisnes. Tähän asti se on vielä voinut suhtautua välinpitämättömästi
kampanjoijien vaatimuksiin ja huitaista kritiikin syrjään kyllästyneesti kuin
sheikki ympärillään pörräävän kärpäsen. Mutta kun kansainvälinen paine kasvaa,
alkavat myös FIFAa voitelevat suuryhtiöt huolestua maineestaan.
Rana Plazan
tehdasromahdus Bangladeshissa osoitti, että ruumiiden lemu on voi olla rahaakin
vahvempi kampanja-ase.
Teksti on julkaistu kolumnina Ammatissa PRO -lehden numerossa 4/2014
Punainen kortti FIFA:lle! Osallistu kampanjaan kansainvälisen rakennustyöväen liiton BWI:n sivuilla!
