Ruotsalainen vaatejätti Hennes & Mauritz allekirjoitti marraskuussa sopimuksen, jonka eteen ammattiyhdistysliike naapurissa ja maailmalla on tehnyt vuosien työn. Yhtiö sitoutuu moraalisesti siihen, että sen vaatteiden tuotantoketjussa kaikkialla maailmassa kunnioitetaan työntekijöiden perusoikeuksia.
Sopimusta lukiessa voi kuvitella, mitä mekko- tai
puserotehtaassa tapahtuu, jos juridisen niukka teksti muuttuu sanasta lihaksi. Työntekijät
voivat painostusta tai potkuja pelkäämättä liittyä ammattiliittoon. Liitto voi
neuvotella ja sopia palkoista ja muista työehdoista ja toimia tehtaalla ilman,
että saa kimppuunsa johtajan tilaaman torpedoryhmän. Työpäivät ovat säällisen
mittaisia, ylityöt korvataan, eikä ketään pakoteta henkensä kaupalla vaarallisiin
töihin. Palkka riittää työntekijän ja hänen perheensä perustarpeisiin ja lasten
koulunkäyntiin.
Onko tässä jotain erityistä hehkutettavaa? Ei ehkä suomalaisesta
näkökulmasta. Mutta Etiopiassa, Kambodzassa tai Indonesiassa ahertavan vaiheompelijan
arjessa muutos on mullistava. Hänen näkökulmastaan tehtaasta on tullut
säällinen työpaikka, lähestulkoon työläisen taivas.
Koputtelua taivaan porteilla
Toistaiseksi tämä on kuvittelua, ikään kuin koputtelua taivaan
porteilla. Varsinainen työ eli tuotantoketjun tehostettu valvonta yhdessä
ammattiliittojen kanssa on vasta alkamassa. Henkan ja Maukan vaatetavaraa
valmistaa eri puolilla maailmaa liki 2 000 tehdasta ja puolitoista miljoonaa
työntekijää.
H&M:n ja teollisuusalojen kansainvälisen liiton
IndustriAllin sopimus ei ole ainoa laatuaan. Liitot ja isot yhtiöt ovat
solmineet niitä kymmenittäin. Sopimuksista ei maailmalla paljon tiedetä, ei
varsinkaan käytännön vaikutuksista tehtaiden lattiatasolla. Yksi syy on se,
etteivät osapuolet tavoittele julkisia paljastuksia, vaan puutteiden
korjaamista neuvotellen. Helppoa on silti ennustaa, että juuri Henkan ja Maukan
sopimus joutuu alkumetreistä lähtien monen suurennuslasin alle, muuallakin kuin
ammattiyhdistysliikkeessä.
Onko Marimekko silakka vai lohi?
Kun vaatetehtaissa maailmalla nyt odotellaan ruotsalaisten
joulutonttua, suomalaisista lahjoista ei ole tietoakaan. Yksikään meikäläisistä
suuryhtiöistä ei ole suostunut edes neuvottelemaan globaalista sopimuksesta.
Miten olisi alkajaisiksi joku pienempi? Vaikkapa suomalaisia
vaatteitaan maailmalla teettävä Marimekko? Tottahan silakat ovat edelleen pieniä
joulukaloiksi. Mutta näissä oloissa Marimekko globaalin sopimuksen partnerina
olisi ay-liikkeelle jo arvokas kotiin vieminen, likipitäen lohi.
-------------------------
Teksti on julkaistu kolumnina Ammatissa Pro -lehden numerossa 6/2016. Katso lehden verkkoversio...
Lue uutinen H&M:n ja IndustriAllin sopimuksesta SASKin sivuilta...