Sammon
konsernijohtaja Kari Stadigh ilmoitti
elokuussa yhtiönsä voitollista tulosta julkistaessaan, ettei hän itse voi
osallistua mihinkään johtajien palkkatalkoisiin. Konsernijohtajan palkasta
puolet riippuu kuulemma yhtiön tuloksesta ja osakekurssista, joten omistajat
kärsivät, jos palkkaa alennetaan, Stadigh määritteli.
Tämä viisaus
lausuttiin samaan aikaan, kun tasavallan uusi poliittinen johto paimentaa
kansalaisia vimmatusti yhteisvastuuseen, palkkamalttiin ja pitempään työpäivään.
Konsernijohtaja luikkii vetoomusta piiloon omistajien selän taakse, mutta epäilen,
löytyykö edes Sammon omilta toimihenkilöiltä ymmärrystä hänen perusteluilleen.
Heitähän tuottavuustalkoot vuorenvarmasti koskevat, ihan omistajien
kärsimyksistä riippumatta.
Tätä ennen hallituksen
ja EK:n talkoovetoomuksia pitivät pilkkanaan Portugaliin eläköityneet upporikkaat
yritysjohtajat. Heitä koskevassa keskustelussa vuorineuvosten rintama hajosi jo
näyttävästi. Pari tunnettua yritysjohtajaa laukoi kovia sanoja ”luusereista” ja
matalamoraalisista vastuunpakoilijoista. Metsoa ja Patriaa luotsannut
vuorineuvos Jorma Eloranta taas arvioi,
että ”rationaalisesti ajatteleva ihminen” voi hyvin lähteä Portugaliin, kun se
kerran on ”taloudellisesti edullista” ja laillista.
Ja kyseessähän ovat
pankkiiri Björn Wahlroosin
määritelmän mukaan lahjakkaimmat yksilömme, joiden tulonmuodostusta,
palkitsemista ja etuuksia ei hänen mielestään tulisi mitenkään rajoittaa tai
kyseenalaistaa.
Köyhissä maissa
yhteiskuntien kehittymistä ja olojen kohenemista jarruttaa aivan ratkaisevalla
tavalla kaikkialle pesiytynyt epätasa-arvo, saalistus ja korruptio, jota
kulloinkin valtaan päässyt eliitti pikemmin lannoittaa kuin kitkee. Eliitin
käyttäytyminen ja esimerkki vaikuttaa: kansakunnan moraalikoodi vääristyy,
yritys rakentaa keskinäiseen luottamukseen ja vakauteen perustuvaa yhteiskuntaa
vaikeutuu.
Suomea on totuttu
pitämään esimerkkinä toisenlaisesta yhteiskunnasta. Tasa-arvon tuottama
yhteiskuntarauha, vakaus, ennustettavuus ja sopimusten pitäminen ovat hyveitä,
joita myös liike-elämä ja sijoittajat arvostavat. Näiden varassa myös verojaan nyt
pakoileva bisneseliitti on vaurautensa luonut.
Suomalaisia
johdetaan kuulemma edestä ja esimerkillä, mutta näinkö se tapahtuu? Vääntämällä
kansalle rautalangasta, että joillakuilla on erivapaus luikerrella eroon
yhteisvastuusta ja kohtuuden rajoista? Ja että ”rationaalinen ajattelu”
tarkoittaa vain tulonmuodostusta ja omien etujen maksimointia, ei käsitystä
arvojohtajuudesta ja sen merkityksestä yhteiskuntamoraalille?
En oikein jaksa enää
uskoa vapaaehtoisuuteen tai hyväntekeväisyyteen – varsinkaan niiden taholta
joilla siihen olisi varaa. Lisää järkevää sääntelyä ja kaikkia koskevaa
oikeudenmukaista verotusta, kiitos!
Teksti on julkaistu kolumnina Ammatissa Pro -lehden numerossa 4/2015. Katso Ammattiliitto Pron kotisivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti