Säädyllinen tehdas haastaa kilpajuoksun pohjalle

Dominikaanisessa tasavallassa Hispaniolan saarella on käynnissä kokeilu, jonka sujumista maailmalla seurataan ristiriitaisin tuntein. Laboratoriona toimii Villa Altagracian vapaatuotantoalueella helmikuussa avattu vaatetehdas. Se tuottaa T-paitoja ja huppareita Yhdysvaltoihin ja työllistää nyt suoraan 120 henkeä.


Kylän suojeluspyhimyksen mukaan nimensä saanut Alta Gracia on entinen korealaisen BJ&B-yhtiön tehdas, josta yhtiö potkaisi viimeiset 600 työntekijää pellolle vuonna 2007. Ennen sulkemista paikalliset asukkaat, ay-liike ja kansainväliset verkostot ehtivät kampanjoida pari vuotta laitoksen alasajoa vastaan. Kampanjoinnin kohteina olivat erityisesti merkkiyhtiöt Nike ja Reebok, joille tehdas tuotti lippalakkeja.

Kampanjointi ei saanut korealaisyritystä taipumaan. BJ&B osoittautui alalle tyypilliseksi heinäsirkaksi, joka hyppii ketterästi maasta toiseen halvimman työläisen perässä ja käyttää hyväkseen kaikki isäntämaan edut niin kauan kuin niitä on tarjolla. Dominikaanisessa tasavallassa lihavimmat bonukset kuivuivat vuonna 2005, kun monikuitusopimuksen nimellä tunnettu tullivapausjärjestely päättyi. Viimeinen pisara yhtiölle oli se, että tehtaan kovia kokeneet työntekijät perustivat ammattiliiton ja alkoivat vaatia laillisten työaikojen ja minimipalkkojen noudattamista.

Helmikuussa avattu Alta Gracia on toista maata. Se sallii ammatillisen järjestäytymisen, neuvottelee liiton kanssa työehtosopimuksen ja on sitoutunut poikkeuksellisen tiukkoihin työelämän standardeihin. Niistä ylivoimaisesti tärkein on elämiseen riittävä palkka, jonka tehdas takaa kaikille työntekijöilleen.

Ei siis ihme, että tehtaaseen töihin päässeet naiset ja heidän perheensä tuntevat saaneensa lottovoiton. Normaalityöaikaa tekemällä Alta Gracian työntekijät ansaitsevat runsaat 380 euroa kuukaudessa, kolme ja puoli kertaa enemmän kuin maan vapaatuotantoalueiden tämänhetkinen minimipalkka. Ylitöistä maksetaan lailliset korvaukset, ja tehtaan työympäristö suojalaitteineen on entiseen verrattuna toisesta maailmasta.

ooo000ooo

Tehtaan uusi omistaja on yhdysvaltalainen Knights Apparel, joka teettää vaatteita 30 tehtaassa eri puolilla maailmaa. Yhtiön perustaja ja omistaja Joe Bozich päätti tehdä kunnon työoloista brändin ja dominikaanitehtaasta brändin lippulaivan. Hän uudisti tehtaan tuotantotiloja puolella miljoonalla dollarilla ja lyöttäytyi yhteistyöhön työoloja valvovan Workers Rights Consortium -verkoston kanssa. Knights ja WRC sopivat, että Alta Gracian tuotannossa noudatetaan WCR:n eettistä ohjeistoa, johon kuuluu myös elämiseen riittävä palkka. Sen lähtötaso määriteltiin Dominikaanisessa tasavallassa tehdyllä kenttätutkimuksella.
Kumppani ei ollut huono valinta: Workers Rights Consortium on USA:ssa toimiva 186 yliopiston eettinen verkosto, joka painostaa vaateyhtiöitä kunnioittamaan työntekijöiden oikeuksia. Yliopistojen logoilla varustettujen vaatteiden myynti on miljoonabisnes, josta myös Knights Apparelilla on oma siivunsa.
Alta Gracian tehtaan avauduttua Knights on onnistunut hankkimaan sille tilauksia jo 400 yliopistokaupasta. Tehtaan T-paitoja myydään Niken ja Adidaksen merkkipaitojen rinnalla kilpailukykyisellä hinnalla, jota ei ole palkkojen kolminkertaistamisesta huolimatta korotettu. Myyntiä tukee hikipajoja vastustavan opiskelijaliikkeen innokas kampanjointi.

ooo000ooo

Alta Gracia haastaa röyhkeästi perinteisen markkina-ajattelun, jonka mukaan kilpailu väistämättä pakottaa yhtiöt hakemaan halvinta palkkatasoa ja keveintä työelämän sääntelyä. Siksi kokeilulla on runsaasti epäilijöitä – myös niitä, jotka suorastaan toivovat sen epäonnistuvan.
Myös runsaasti kysymyksiä pilotti herättää. Pitäisikö esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen ja kampanjajärjestöjen ryhtyä jakamaan julkisesti tunnustusta yhtiöille, joilla on kouraantuntuvaa näyttöä pyrkimyksestä työolojen parantamiseen? Vai kuulostaako Alta Gracian tapaus liian hyvältä monistuakseen myös muualle?

Samaa tuntuu miettivän tehtaassa työskentelevä  ammattiliiton puheenjohtaja Maritza Vargas, jolle edellinen korealaisomistaja antoi potkut järjestäytymisen vuoksi. New York Times pyysi häntä vertaamaan nykyistä työpaikkaansa alueen muihin tehtaisiin: ”Ero on kuin taivaallisen ja maallisen”, rouva Vargas vastasi.

_____________________________________________________
Julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehdessä joulukuussa 2010