Vastavoimaa yhtiörahalle

Suositun turistihotellin kulmilla Maputon Karl Marx -kadulla kohoaa jättimäinen rakennustyömaa. Sen betonipilareissa roikkuu punaisia banderolleja, jotka lähempää katsottuna paljastuvat kiinankielisiksi. Kiinalaisella rahalla operoiva yhteisyritys China MZ Lda pystyttää monitoimirakennusta pääkaupungin ydinkeskustaan alueelle, jossa väitetään olevan vanhan keskustan suojelukaava.

Ammattiliitolla ei ole asiaa Karl Marx -kadun työmaalle.

Mosambikissa juuri vieraillut SASKin opintomatkalaisten joukkue ei tehnyt työmaakäyntiä Karl

Marx –kadun rakennustyömaalle. Sinne ei ole asiaa myöskään rakennustyöläisiä edustavalla ammattiliitolla, vaikka maan laki turvaa rakentajille järjestäytymisoikeuden ja liitolle toimintaoikeudet myös työpaikalla.

Kiinalaiset suuryhtiöt voivat olla piittaamatta ammattiliitoista ja Mosambikin työlainsäädännöstä, ammattiliiton edustaja sanoo. ”Jostain syystä” ne ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa, hän lisää.

Enempää selityksiä ei tarvitakaan. Keskustelu valtiojohdon ja suuryhtiöiden salaisista investointisopimuksista jatkuu Mosambikissa sekä julkisesti että pinnan alla. Kukaan ei tunnu tietävän, millaisia etuja ja millaista suojelua millekin yhtiölle on miljoonainvestointien vastalahjaksi tosiasiassa luvattu. Jokainen taas pitää itsestään selvänä, ettei jokaista suurta sopimusta tarkasti valvova presidentti lähipiireineen ole jäänyt nuolemaan neuvottelujen tuloksena näppejään.

Hiili, kaasu, öljy, metsävarat ja muut luonnonrikkaudet ovat houkutelleet Mosambikiin yhä kasvavan määrän ulkomaisia yhtiöitä ja synnyttäneet kymmenittäin miljoonaluokan hankkeita, jopa muutaman  miljardiluokan megaprojektin. Niiden voimalla Mosambikin talouskasvu on jo vuosia ollut eteläisen Afrikan nopeinta. Kasvunumeroista huolimatta maan sijoitus inhimillistä kehitystä mittaavissa indekseissä ei ole rakettimaisessa nousussa, päinvastoin. Merkittävä osa investointien synnyttämästä vauraudesta on valunut ulos maasta. Mosambikiin jäänyt osa taas näyttää nykyisillä ehdoilla hyödyttävän aivan liian harvoja.

Tilanne on tuttu muistakin luonnonvaroiltaan rikkaista kehittyvistä maista. Sitä on yritetty korjata kehitysyhteistyöhankkeilla, joissa rahansaannin ehdoksi on voitu sopia tukku eriarvoisuutta, demokratiavajetta ja korruptiota suitsivia ehtoja. Niiden voima käy kuitenkin vähäiseksi, kun minkä tahansa suuryhtiön kanssa solmittava megaprojekti ylittää loppusummaltaan kymmen- tai satakertaisesti kehityshankkeiden kutistuvat budjetit. Kun jätti-investointi on tarjolla ilman poliittisia ehtoja, kasvaa myös vallanpitäjien halua pyyhkiä pöytää avustajien hyvää tarkoittavilla vaatimuksilla.

Kestävällä tavalla eriarvoisuus voi tietenkin vähentyä vasta, kun kansalaisyhteiskunta maan sisällä kykenee synnyttämään riittävän vahvan poliittisen ja rauhanomaisen muutospaineen. Mosambikissa tuo rauhanomainen muutosvoima voisi hyvinkin olla ammattiyhdistysliike, joka jäsenpohjaltaan kuuluu eteläisen Afrikan vahvimpiin ja jonka toiminnalle maan lainsäädäntö antaa ainakin paperilla pitkälle menevät mahdollisuudet.

Entisen vapautusliikkeen ja nykyisen valtapuolueen lapsena syntynyt ammattiyhdistysliike on jo jonkin aikaa pyrkinyt eroon vanhasta talutusnuorastaan. Se on ottanut etäisyyttä maan hallituksen tapaan tehdä poliittisia päätöksiä ja vaatii julkisesti lisää läpinäkyvyyttä suuryhtiöiden kanssa tehtäviin investointisopimuksiin. Se haluaa pääsyn myös niille työmaille, jotka ”jostakin syystä” ovat vielä ammattiliitoilta kiellettyjä.

Tätä kehityskulkua myös suomalaisten ammattiliittojen on syytä tarkasti seurata ja olla sitä mahdollisuuksiensa mukaan tukemassa. Onhan Mosambikin luonnonvarojen ääreen pyrkimässä myös suomalaistaustaisia yhtiöitä.

-------------------------------------------------

Teksti on julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehden pääkirjoituksena 13. joulukuuta 2013

Talkoomatkalla Mosambikissa: lue matkalaisten blogia

Opintomatkalla Ecuadorissa: lue matkalaisten blogia 

Surua ja valoa tehtaan raunioista

Rana Plazan vaatetehtaan romahdus Bangladeshissa on muuttumassa mittatikuksi, jolla globaalin tavaratuotannon eettisyyttä jatkossa arvioidaan sekä hyvässä että pahassa. Vaatetusalan teollisen historian pahin yksittäinen onnettomuus, 1129 kuollutta ja vähintään 1500 loukkaantunutta. Uhrit nuoria ja köyhiä vaatetustyöläisiä, jotka ompelivat vaatteita kansainvälisille merkkiyhtiöille alle 30 euron kuukausipalkalla.

Mitä tässä on uutta? Ei juuri mitään, paitsi mittasuhde. Bangladeshin vaateteollisuus on jo parinkymmenen vuoden ajan tullut tunnetuksi sekä halvoista tuotteistaan että onnettomuuksistaan, tulipaloistaan ja nälkäpalkoistaan. Ne ovat nousseet otsikoihin ja kampanjateemoiksi, suuret asiakasyhtiöt ovat vakuutelleet tietämättömyyttään ja luvanneet parantaa valvontaketjuaan – ja kaikki on taas jatkunut kuten ennenkin.

Tällä kertaa katastrofi oli tarpeeksi näyttävä ja laiminlyönnit riittävän räikeitä, jotta business as usual ei enää ollut mahdollista. Suuret vaateyhtiöt säikähtivät: kaikkialle levinneet ja edelleen leviävät kuvat esiin kaivetuista ruumiista uhkasivat romauttaa myös kalliisti rakennetun brändin arvoa. Siksi Rana Plazasta lähti liikkeelle prosessi, joka voi parhaimmillaan tuottaa uusia käytäntöjä myös muualle kuin Bangladeshin vaatetusteollisuuteen.

Ensimmäinen muutos koskee suhtautumista yhtiöiden omiin, vapaaehtoisiin valvontajärjestelmiin. Niiden vuotamisesta ja tehottomuudesta oli jo kertynyt näyttöä, ammattiyhdistysliikkeen mielestä enemmän kuin riittämiin. Mutta vasta nyt suuri joukko yhtiöitä oli valmis käytännössä myöntämään, että niiden oma valvontajärjestelmä kaipaa tuekseen yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen ja kampanjaverkostojen kanssa – ja että vapaaehtoisuuden rinnalle tai tilalle tarvitaan sitovia sopimuksia ja säädöksiä, jotka koskevat kaikkia.

Poikkeuksellista on myös se, miten suuri joukko yhtiöitä oli valmis hyväksymään ammattiliitot sopimuskumppaneikseen Rana Plazan onnettomuuden jälkihoidossa. Pölyn vielä leijaillessa tehtaan raunioissa Teollisuusalojen kansainvälinen ammattiliitto IndustriALL ja palvelualojen UNI kätilöivät kokoon turvallisuusohjelman, jonka taakse ne taivuttelivat muutamassa viikossa kymmeniä Bangladeshissa vaatteitaan teettäviä suuryhtiöitä. Vääntö ei varmastikaan ollut helppo, mutta läpimurron tapahduttua Accordin nimellä tunnettu hanke on saanut taakseen yhä uusia yhtiöitä. (*

Epäilemättä taivuttelua edisti onnettomuuden massiivinen mediahuomio. Se sai yhtiöt luopumaan tavanomaisesta käsienpesutaktiikasta, jonka mukaan asiakasyritys ei ole velvollinen osallistumaan tehdasonnettomuuksien jälkihoidon kustannuksiin, ennaltaehkäisystä puhumattakaan. Accord-sopimus on juridisesti sitova, ja vaatteita teettävät asiakasyritykset rahoittavat sekä hankkeen pyörittämistä että tehtaiden korjauskustannuksia.

Sopimus hautaa lopullisesti myös vuosia sitten vallinneen tavan piilotella alihankintaketjua ”kilpailusyistä”. Yhtiöt ovat listanneet Accord-konsortiolle Bangladeshissa vaatteita tuottavien tehtaitten nimet ja sijainnin rakennus rakennukselta. Luettelo tehtaista on tullut julkiseksi lokakuun alussa, ja tiedot täydentyvät tehdastarkastusten edetessä.

Bangladeshin vaatetustyöläisille uutta on paikallisten ammattiliittojen pääsy mukaan turvallisuusohjelman toteutukseen ja valvontaan. Paikallisille tehtailijoille ja osalle viranomaisista tämä on epäilemättä Accord-ohjelman vaikeimmin nieltävä pala. Vallitsevat työelämän käytännöthän perustuvat järjestäytymisen ehkäisyyn ja liittojen pelotteluun ulos tehtaista.

Olisiko Rana Plazan katastrofi voitu estää, jos tehtaalla olisi ollut vapaa ja työntekijöitä edustava ammattiliitto? Ainakin työntekijöitä olisi olluit vaikeampi pelotella takaisin romahdusvaaran takia jo kertaalleen evakuoituun rakennukseen. Jossittelu ei tietenkään tuo raunioihin jääneitä takaisin. Mutta kysymys sisältää mahdollisuuden, johon Bangladeshin  Accord-sopimuksen toteutuksessa toivottavasti tartutaan.

*) Lokakuun 17. 2013 mennessä Bangladeshin vaatetehtaiden palo- ja rakennusturvallisuutta parantavaan hankkeeseen oli liittynyt yli sata yritystä. IndustriALL päivittää nettisivuilleen luetteloa sopimuksen allekirjoittaneista yrityksistä: www.industriall-union.org/bangladesh-signatory-list 

Bangladeshin Accord-yhteenliittymän viralliset nettisivut...  

____________________________________

Teksti on julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehden lokakuun 2013 numerossa

Lue myös: Tyrmässä palkan puolesta

Aihe joka kestää ja kestää...

Ajauduin jälleen kerran mukaan keskusteluun globaalin tavaratuotannon eettisyydestä, vaatteiden tekijöiden työoloista ja vaateyritysten vastuullisuudesta. Aiheen antoi tutkija Outi Moilalan kirja ”Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita”, joka Into-kustannuksen ja SASKin yhteistyönä julkistettiin maanantaina, kansainvälisenä Kunnon työn päivänä.

Outin kirja kerää ansiokkaasti yhteen vaatteiden tuotantoketjun ongelmia, niiden syitä ja seurauksia. Se nimeää joukon vastuullisia toimijoita, mutta ei sorru yksinkertaistamaan eikä kaatamaan kaikkea yksittäisten syntipukkien syliin. Se käy myös läpi tärkeimpiä aloitteita ja hankkeita, joita on vireillä tai jo käynnissä alan eettisyyden parantamiseksi.

Muistin virkistyksesi kahlasin läpi myös omat aiheesta kirjoittamani kolumnit ja kommentit, ja melkein masennuin. Vanhimmat löytämäni jutut ovat yli kymmenen vuoden takaa. Niitä lukiessa alkaa tuntua, että juuri mikään ei ole vuosikymmenessä muuttunut.

Samat esimerkit nälkäpalkoista, ihmisuhreja vaatineista onnettomuuksista ja hiljaisiksi pelotelluista ay-aktiiveista toistuvat vuodesta toiseen. Samat kampanjaverkostot julkaisevat tutkimusraporttejaan, nostattavat niistä julkista keskustelua ja vaativat yrityksiä muuttamaan käytäntöjään. Ja samat yritykset vetoavat laajaan eettiseen ohjeistoonsa, kattavaan valvontajärjestelmäänsä – ja voimattomuuteensa vaikuttaa paikalliseen lainsäädännön ja viranomaisvalvontaan.

No, en kuitenkaan vielä lannistu, kuten eivät ammattiliitoissa ja kampanjajärjestöissä puurtavat kollegatkaan. Paine vastuullisuustekoihin ja avoimuuteen on kasvussa. Lupaavia hankkeita on käynnissä, ja takapakeista huolimatta niistä joku tuottaa myös aitoja edistysaskeleita.

Toivottavasti niistä löytyvät aiheet uusiin tarinoihin, vastapainoksi tälle vanhojen mutta edelleen ajankohtaisten kirjoitusten valikoimalle. (*

-------------------------------------------------------------------

*) Blogi avautuu valikoimalla vanhoja kirjoituksia, jotka on julkaistu kolumneina lähinnä ammattiyhdistysliikkeen lehdissä. Niistä useimmat käsittelevät globaalin tavaratuotannon työoloja ja mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.