Rana Plazan vaatetehtaan romahdus Bangladeshissa on muuttumassa
mittatikuksi, jolla globaalin tavaratuotannon eettisyyttä jatkossa arvioidaan
sekä hyvässä että pahassa. Vaatetusalan teollisen historian pahin yksittäinen
onnettomuus, 1129 kuollutta ja vähintään 1500 loukkaantunutta. Uhrit nuoria ja
köyhiä vaatetustyöläisiä, jotka ompelivat vaatteita kansainvälisille
merkkiyhtiöille alle 30 euron kuukausipalkalla.
Mitä tässä on uutta? Ei juuri mitään, paitsi mittasuhde. Bangladeshin
vaateteollisuus on jo parinkymmenen vuoden ajan tullut tunnetuksi sekä
halvoista tuotteistaan että onnettomuuksistaan, tulipaloistaan ja
nälkäpalkoistaan. Ne ovat nousseet otsikoihin ja kampanjateemoiksi, suuret
asiakasyhtiöt ovat vakuutelleet tietämättömyyttään ja luvanneet parantaa
valvontaketjuaan – ja kaikki on taas jatkunut kuten ennenkin.
Tällä kertaa katastrofi oli tarpeeksi näyttävä ja
laiminlyönnit riittävän räikeitä, jotta business
as usual ei enää ollut mahdollista. Suuret vaateyhtiöt säikähtivät:
kaikkialle levinneet ja edelleen leviävät kuvat esiin kaivetuista ruumiista uhkasivat romauttaa myös kalliisti rakennetun brändin
arvoa. Siksi Rana Plazasta lähti liikkeelle prosessi, joka voi
parhaimmillaan tuottaa uusia käytäntöjä myös muualle kuin Bangladeshin
vaatetusteollisuuteen.
Ensimmäinen muutos koskee suhtautumista yhtiöiden omiin,
vapaaehtoisiin valvontajärjestelmiin. Niiden vuotamisesta ja tehottomuudesta
oli jo kertynyt näyttöä, ammattiyhdistysliikkeen mielestä
enemmän kuin riittämiin. Mutta vasta nyt suuri joukko yhtiöitä oli valmis käytännössä
myöntämään, että niiden oma valvontajärjestelmä kaipaa tuekseen yhteistyötä
ammattiyhdistysliikkeen ja kampanjaverkostojen kanssa – ja että vapaaehtoisuuden
rinnalle tai tilalle tarvitaan sitovia sopimuksia ja säädöksiä, jotka koskevat
kaikkia.
Poikkeuksellista on myös se, miten suuri joukko yhtiöitä oli
valmis hyväksymään ammattiliitot sopimuskumppaneikseen Rana Plazan
onnettomuuden jälkihoidossa. Pölyn vielä leijaillessa tehtaan raunioissa Teollisuusalojen
kansainvälinen ammattiliitto IndustriALL ja palvelualojen UNI kätilöivät kokoon
turvallisuusohjelman, jonka taakse ne taivuttelivat muutamassa viikossa
kymmeniä Bangladeshissa vaatteitaan teettäviä suuryhtiöitä. Vääntö ei
varmastikaan ollut helppo, mutta läpimurron tapahduttua Accordin nimellä
tunnettu hanke on saanut taakseen yhä uusia yhtiöitä. (*
Epäilemättä taivuttelua edisti onnettomuuden massiivinen
mediahuomio. Se sai yhtiöt luopumaan tavanomaisesta käsienpesutaktiikasta,
jonka mukaan asiakasyritys ei ole velvollinen osallistumaan
tehdasonnettomuuksien jälkihoidon kustannuksiin, ennaltaehkäisystä
puhumattakaan. Accord-sopimus on juridisesti sitova, ja vaatteita teettävät
asiakasyritykset rahoittavat sekä hankkeen pyörittämistä että tehtaiden
korjauskustannuksia.
Sopimus hautaa lopullisesti myös vuosia sitten vallinneen tavan
piilotella alihankintaketjua ”kilpailusyistä”. Yhtiöt ovat listanneet
Accord-konsortiolle Bangladeshissa vaatteita tuottavien tehtaitten nimet ja
sijainnin rakennus rakennukselta. Luettelo tehtaista on tullut julkiseksi lokakuun
alussa, ja tiedot täydentyvät tehdastarkastusten edetessä.
Bangladeshin vaatetustyöläisille uutta on paikallisten
ammattiliittojen pääsy mukaan turvallisuusohjelman toteutukseen ja valvontaan.
Paikallisille tehtailijoille ja osalle viranomaisista tämä on epäilemättä
Accord-ohjelman vaikeimmin nieltävä pala. Vallitsevat työelämän käytännöthän
perustuvat järjestäytymisen ehkäisyyn ja liittojen pelotteluun ulos tehtaista.
Olisiko Rana Plazan katastrofi voitu estää, jos tehtaalla
olisi ollut vapaa ja työntekijöitä edustava ammattiliitto? Ainakin työntekijöitä olisi olluit vaikeampi pelotella takaisin
romahdusvaaran takia jo kertaalleen evakuoituun rakennukseen. Jossittelu ei tietenkään
tuo raunioihin jääneitä takaisin. Mutta kysymys sisältää mahdollisuuden, johon
Bangladeshin Accord-sopimuksen
toteutuksessa toivottavasti tartutaan.
*) Lokakuun 17. 2013 mennessä Bangladeshin
vaatetehtaiden palo- ja rakennusturvallisuutta parantavaan hankkeeseen oli
liittynyt yli sata yritystä. IndustriALL päivittää nettisivuilleen luetteloa
sopimuksen allekirjoittaneista yrityksistä: www.industriall-union.org/bangladesh-signatory-list
____________________________________
Teksti on julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehden lokakuun 2013 numerossa
Lue myös: Tyrmässä palkan puolesta
Lue myös: Tyrmässä palkan puolesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti