Suostuisitko omalla naamallasi tai nimelläsi markkinoimaan järjettömän
kallista vaatekappaletta tai käsilaukkua, jonka tekijä saa nälkäpalkkaa eikä
pysty elättämään sillä perhettään?
Eipä hätää, ei tarvitsekaan. Tilallesi riittää tulijoita: Wayne Rooney, Kelly Brook, Kyley Minogue, Sofia Coppola, Bono, Diego Maradona, Angelina Jolie, Keith Richards, Karl Lagerfeldt, Mihail Gorbatshov, Sean Connery, ja mitä näitä onkaan.
Eipä hätää, ei tarvitsekaan. Tilallesi riittää tulijoita: Wayne Rooney, Kelly Brook, Kyley Minogue, Sofia Coppola, Bono, Diego Maradona, Angelina Jolie, Keith Richards, Karl Lagerfeldt, Mihail Gorbatshov, Sean Connery, ja mitä näitä onkaan.
Nämä kaikilta kanavilta tutut hahmot ovat kukin vuorollaan
poseeranneet laukkuja ja muuta luksustavaraa valmistuttavan Louis Vuittonin
tuotteita ja arvoja esittelevässä ”Core values” –kampanjassa. Se puhuu ylevästi
kulttuuriarvoista, perinteistä, rakennusten suojelusta, isä-tytär-suhteesta. Yhtiön
tuotteita valmistavista ihmisistä, heidän lapsistaan tai elämästään kampanja ei
sano sanaakaan.
Alle vuoden vanhan tutkimusraportin mukaan Prada, Hugo Boss
ja Louis Vuitton kuuluvat niihin brändeihin, jotka näyttävät vähiten välittävän
tuotteidensa tekijöiden työoloista, palkkatasosta ja elämänlaadusta. Laukku
maksaa kyllä silmän päästä, kuten espanjankielisessä maailmassa sanotaan, mutta
eettisyyslinjaus on onttoa löpinää, eikä käytännöstä kerrota. Elämiseen
riittävä palkka ei kuulu näiden yhtiöiden arvoihin.
Työoloja selvittävien tutkijoiden kysymykset yhtiöillä on
tapana kuitata ylimielisesti vaikenemalla. Vastauksia alkaa herua vasta sitten,
kun joku tarpeeksi laajalevikkinen julkaisu nostaa asiasta tarpeeksi ison haloon.
Paljonko Pradan, Louis Vuittonin tai Hugo Bossin tuotteiden
tekijä saa palkkaa? Pystyykö hän elättämään sillä perheensä ja laittamaan
lapsensa kouluun? Kun brittilehti tivasi asiaa, Hugo Boss vastasi, että palkat ”sovitaan
paikallisesti” ja ettei yhtiö voi niihin vaikuttaa.
Väärä vastaus.
Elämiseen riittävä palkka luokitellaan kansainvälisissä sopimuksissa
ihmisoikeudeksi. Nälkäpalkka on siis ihmisoikeusloukkaus. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa periaatteissa sanotaan selvästi, että kansainvälisesti
toimiva yritys on velvollinen
selvittämään tuotantoketjunsa mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset ja ryhtymään toimiin niiden korjaamiseksi.
Luksusmerkkien pääkonttoreissa ohjeita ei ilmeisesti ole
sisäistetty. Ainakaan Prada ja kumppanit eivät näe tarvetta olla näissä
asioissa ”eksklusiivisia”, siis erottua eettisyydessä edukseen.
Mihin sarjaan tämä linjaus pistää luksuslaukkujen kanssa poseeraavat
merkkihenkilöt? Rahatukkuun haksahtaneiksi hölmöiksi vai peräti moraalittomiksi
paholaisiksi? Mikäpä minä olen tuomitsemaan. Enhän kirkkoihin
kuulumattomana voi kysyä Paaviltakaan. Hänen tammikuista Filippiinien-matkaansa
markkinoitiin pitkin Metro Manilan katuja julisteilla, joita sponsoroi
alipalkattua pätkätyövoimaa hyödyntävä hampurilaisketju McDonalds.
Kolumni on julkaistu Ammattiliitto PRO:n lehdessä maaliskuussa 2015
Lisää tietoa kolumnin teemoista SASKin kotisivuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti